Kaikki alkoi eräänä kauniina syys- lokakuun vaihteessa olleena päivänä, kun matkaa alettiin suunnitella. Aluksi käytiin läpi kaikki halukkaat lähtijät omasta uljaasta koulustamme, Joensuun normaalikoulusta. Kuitenkin vapaita paikkoja oli vielä ylimääräisenä, joten saimme lisävahvistuksia Joensuun yhteiskoulun lukiosta (entisiä norssilaisia kuitenkin).

Lähtö lähestyi ja valmistelut edistyivät samaa vauhtia. Retken vastuuhenkilöksi valittiin ensimmäisen luokka-asteen A -luokan opiskelija Kalle Laakkonen. Sekä valvojiksi lähtivät luokanvalvojamme Hannu Vähäkoski ja Piia Pulkkinen.

Perjantai

Viimein oli lähdön aika. Loppujen lopuksi lähtijöitä oli kertynyt 54 kappaletta. Lähtiessä uuvuttavan kouluviikon jälkeen taivaan täytti täysin Suomen talveen kuulumaton valoilmiö, auringon paiste. Kun Pohjolan matkan charter bussi kurvasi koulun pihaan, innokkaat oppilaat suorastaan kirmasivat varaamaan itselleen paikkoja bussista. Matka taittui nopeasti takapenkissä yhteislauluin ja kuuntelemalla musiikkia, joka ei ollut jokaisen blondin (henkisesti tai fyysisesti) urheiluluokkalaisen mieleen eikä myöskään oman koulun ”Hokivaimojen”. UE Boom –kaiuttimen kantaja sai useita paheksuvia katseita matkan aikana vääränlaisesta musiikkimausta sekä nuotin viereisestä mutta kauniista laulusta. Kahden ja puolen tunnin jälkeen saavuimme viimein perille Vuokatin Aateli –lomakeskukseen. Linja-auto kaarsi sulavasti suurimman mökin, Keisarin eteen.

Päästyämme perille ihmiset pursuivat ulos linja-auton molemmista päistä ja juoksivat varaamaan itselleen nukkumapaikkoja huoneista, joissa olisi mahdollista nukkua oikealla sängyllä. Keisarissa päädyttiin nopeasti tilanteeseen, jossa tajuttiin, että kahdelle vuodesohvalle jouduttaisiin ahtamaan kuusi poikaa yöksi. Tilanne kuitenkin raukesi, kun saunan pukuhuoneesta löytyi yksi lisävuode.

Edes ensimmäisenä iltana ei vältytty tapaturmilta. Harva ehti edes saada petiään kuntoon, kun yksi innokas tankotanssija oli jo pitämässä varpaitaan jääkaapissa (vaikka ulkona oli 40 cm lunta). Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja toteamus, ettei varvas ollut murtunut.

Illanvietto jatkui nauttimalla kylmiä ranskalaisia ja nakin pätkiä, tietenkin ketsupin kera. Maittavan ja ravitsevan illallisen jälkeen pelattiin korttia, biljardia sekä Haastetta. Myös saunassa käytiin, lämpöäkin oli usean tunnin lämmittämisen jälkeen huimat 57 astetta, rohkeimmat kävivät kylmettämässä varpaitaan lumessa, vaikkei sauna ollutkaan lämmin. Illan menot hiipuivat kuitenkin hiljattain, kun kaikki kömpivät viimeistelemään petejään ja käymään yöpuulle.

Yön hiljaisina tunteina vuorokauden vaihteessa osa matkakunnasta keksi ostaa ja käyttää nautintoaineita, vaikka he olivatkin vasta kuusitoista kesäisiä nuorukaisia ja oli kielletty retken säännöissä. On yhäkin tietämätöntä, miten he saivat nämä alkoholipitoiset juomat käsiinsä. Tulevia reissuja varten muistakaa, ettette jätä niitä juomia pöydälle lojumaan ja odottamaan, että joku löytäisi ne. Juomista kiinnijääneille oli uhkauksena reissu ensimmäisellä bussilla kotiin, mikäli eivät myöntäisi tekojaan. Viisaina poikina ja tyttöinä kaikki kuitenkin myönsivät hölmöilynsä, eikä kukaan joutunut lähtemään vielä lauantaina kotiin. Alaikäisinä he joutuivat kuitenkin kertomaan teoistaan vanhemmilleen.

Lauantai

Päivä lähti käyntiin rinnelippujen jaolla kello 9.30 Vuokatin rinteiden juurella olevan suksivuokraamon edustalla. Ennen sitä oli jo ehditty nauttia ravitseva ja terveellinen aamupala, pekonia ja munakasta. Ihmiset hiljattain ilmaantuivat uupuneina nauttimaan ateriaa venäläisen rap musiikin tahtiin. Innokkaana suurin osa lähti hyytävään pakkaseen pois mökin lämpimästä syleilystä. Suksivuokraamolle matkaa oli noin 500 metriä. Vähäkoski tuli väkeä vastaan uljaalla ratsullaan, tšekkiläisellä Skoda Octavia laatuautolla, vuosimallia 2003. Noustuaan mäen huipulle monet näkivät kauniin auringon nousun, mikä oli kirkkaampi kuin usean ensimmäisenvuosiasteen opiskelija tulevaisuus.

Rinteessä ei tarjennut montaa tuntia, mutta sitkeät itä-suomalaiset, kuitenkin kestivät pakkasta kuin tosimiehet, eli valittivat kylmästä, mutteivat tehneet asialle mitään. Usean iloisen lasketun tunnin ja uuden lievän paleltuman jälkeen laskettelijat palasivat saunan lämmitykseen, koska kaikki, jotka osasivat lukea ohjeita, olivat rinteessä. LUMA:laisetkin laskivat lähes koko päivän, mutta aivan eri tavalla.

Jälleenkään ei selvitty ilman reissua Kajaanin keskussairaalaan. Kuin Deja Vu tämäkin tarina toistaa itseään. Eräältä oppilaalta oli mennyt suksisauva posken läpi. Uudelle poskessa olevalle reiälle keksittiin Niksipirkka tasoisia uusia käyttötapoja. Niksejä ei kuitenkaan ehditty kokeilla, sillä Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja muutama tikki paikkaamaan reikää.

Ilta jatkui illallisvarauksella läheisessä Amarillo-ravintolassa, jossa ihmiset tilasivat erilaisia ja erikokoisia annoksia pienistä lasten annoksista aina suuriin pihveihin. Osalle annoksia ei edes saapunut pöytään asti, vaan joutuivat poistumaan ravintolasta yksi huono asiakaspalvelu kokemus rikkaampana. Toiset taas tekivät vähän tuttavuutta paikallisiin päihtyneisiin illanviettäjiin. Joka tapauksessa kaikilla oli enemmän tai vähemmän hauskaa.

”Mökille” palattua pääsimme ensimmäistä kertaa oikeasti jopa lämpimään saunaan. Kunhan kaikki olivat hikeentyneet, joko saunassa tai muuten vain toisilleen. Keisarissa sai nauttia mestarillisista pantomiimi esityksistä väen pelatessa Party Haastetta. Väki jopa rauhoittui jossakin vaiheessa yötä, sen jälkeen, kun osa oli menettänyt yöunensa, poikien suorittaman säikyttelyn jälkeen. Varsinaisesti tapahtumat Amarillon jälkeen ovat sunnuntaita, mutta ei takerruta yksityiskohtiin.

Sunnuntai

Muutaman tunnin yöunien jälkeen koitti sunnuntai aamu, matkan viimeinen päivä. Aamu lähti käyntiin katsomalla väsyneenä tosi-tv:tä, Geordie Shorea (koska varmastikaan tarjolla ei olisi ollut mitään parempaakaan katsottavaa). Aamupalan kaikki tekivät itse herättyään eri aikaan, mutta tarjolla oli kuitenkin leipää, kananmunaa ja pekonia. Innokkaimmat laskijat lähtivät aamusta heti vielä pariksi tunniksi palelluttamaan itseään Vuokatin rinteisiin. Muutaman hyisen lasketun tunnin jälkeen oli aika palata takaisin mökille ruuan valmistukseen. Tacoja. Lähes kaikki kantoivat kortensa kekoon ruuanlaitossa. Osa teki jotain oikeasti hyödyllistä ja toiset olivat henkisenä tukena. Kaikki kuitenkin auttoivat syömisessä. Astioiden pikaisen tiskauksen jälkeen oli aika lähteä. Keisarissa oli tungosta, koska kaikki olivat tuoneet tavaransa sinne odottamaan bussi kyytiä takaisin Itä-Suomeen.

Viimein oli paluun aika ja lähes kaikki juoksivat jälleen linja-autoon varaamaan itselleen paraatipaikkoja. Kaikki kuitenkin mahtuivat kyytiin, vaikkei juossutkaan. Matkan kulku oli lähes sama kuin mennessä, kuunneltiin massan mielestä huonoa musiikkia ja laulettiin nuotin molemmilta puolilta mukana. Lisäksi paluu matka huipentui Periscope lähetykseen, mikä keräsi kaikkiaan lähes 300 yksittäistä katsojaa. Parhaimmillaan samanaikaisia katsojia oli 105. Kutsutaan videon lähettäjää, vaikka ”Rääkkylän pojaksi”, jotta suojataan yksityisyyttä. Katsojia saatiin nimeämällä lähetys ”Jos tulee 50 katsojaa Erika näyttää tissit” (todellisuudessa henkilö oli Erik). Vaikka 50 katsojaa tuli useammankin kerran täyteen paljastuksia ei tullut. Hyvä niin, ihan vain yleisen hyvän vuoksi. Suurin osa kiimaisista suomalaisista miehistä pidettiin mukana toistelemalla kerta toisensa jälkeen, että ”Eerika valmistautuu”. Lähetys huipentui siihen, kun Ville Honkanen 1D lukittiin vessaan ja häntä väitettiin Eerikaksi.

Lopulta kuitenkin lähestyimme Joensuuta, aluksi vastaan tuli Juuka, Kolinportti, Kontiolahti sekä viimeisenä Joensuun valot alkoivat jo häämöttää kaukana edessämme. Saavuttuamme koulun pihaan väsyneet oppilaat nousivat kerrankin rauhallisesti linja-autosta. Kaikkia odotti kyyti pimeästä ja hyisestä koulunpihasta kohti kotia. Osalla oli uutisia kerrottavana, päihteiden käytöstä tai loukkaantumisista.

Seuraavana aamuna koulunkäynti jatkui kuitenkin normaalisti ja univelkoja oli hyvä nukkua pois oppitunneilla. Edes Rääkkylän poika ei kuollut kerrottuaan vanhemmilleen juomien käytöstä matkan aikana.

Siteerauksia reissun jälkeisitä keskusteluista

Kiitos kaikille oikein mukavasta ja ryhmähenkeä kohottavasta reissusta. Matka oli sangen onnistunut ja uskon, että me kaikki jätämme Vuokatin haikein, mutta samalla iloisin mielin taaksemme.

Kiitos juu

Plz älkää lisätkö jojellii

Useiden Snapchat nimimerkkien jälkeen: v**** kukaan ei kumminkaan lisää ketään

Kiitän ja kuittaan joskus ehkä jopa uusiksi…

Kirjoittaja on tuntematon Vuokatin matkailija 🙂

Vuokattiin matkamme käy

Joensuun normaalikoulun Lukion uusien ykkösten vapaaehtoinen Vuokatin matka lähestyy ja Hannu Vähäkoski, joka tulee vastaamaan matkasta, pyysi minua kertomaan viime vuoden matkasta samaan kohteeseen. Ainoana erona oli se, että olin viime matkalla yhdeksännellä luokalla.

Matkaan lähdettiin perjantaina heti koulun loputtua. Porukkamme koostui noin parista kymmenestä oppilaasta ja yövyimme Vuokatin Aateli -huviloihin kuuluvassa Ruhtinattaressa. Osa oppilaista ei noussut bussiin, vaan lähti Vuokattiin Hanén kyydillä, tarkoituksenaan ostaa ruokaa koko porukalle. Saavuttuamme Vuokattiin saimme kuulla, että bussi ei veisi meitä huvilalle asti, vaan joutuisimme kävelemään noin puoli kilometriä ylämäkeen perille päästäksemme.

Huvilalla kaikki ryntäsivät sisään ja valtasivat ensimmäisen pedin minkä löysivät. Illan aikana syötiin, juotiin, saunottiin ja katsottiin porukalla televisiota ja pelattiin erilaisia pelejä. Tytöt muun muassa onnistuivat lukitsemaan itsensä talon ulkopuolelle ja saivat ammeen tulvimaan saunassa käydessään. Pojat saivat luonnollisesti tyttöjen virheistä makeat naurut.

Lauantaiaamuna herättiin rättiväsyneenä pitkäksi menneen illan jäljiltä. Tytöt nukkuivat pitkään ja lepäsivät aamupäivän, kun taas pojat lähtivät laskemaan heti, kun rinteet aukesivat. Saimme onneksi hissilipuista alennusta, sillä liikunnanopettaja Pekka Muonalla oli ”kavereita korkeissa viroissa”. Myöhään iltapäivällä tytötkin jaksoivat vaivautua laskettelemaan ja laskimme kaikki yhdessä, ennen kuin menimme ruhtinaalliselle lounaalle Hesburgeriin. Lauantai-ilta meni jokseenkin samaan tyyliin, kuin perjantai-iltakin, lukuun ottamatta isompia kommelluksia.

Sunnuntaiaamuna kaikki heräsivät suhteellisen aikaisin, koska mökki oli siivottava ennen sen luovutusta. Osa ihmisistä yritti luistaa siivoamisvastuusta väittämällä tehneensä matkan aikana jo tarpeeksi töitä. Tällainen käytös ei voi johtaa kuin armottomaan valitukseen ja loppujen lopuksi siihen, että kaikki tekevät osansa vikisemättä. Takaisin Joensuuhun oli mahdollista lähteä joko aamu- tai iltabussilla riippuen siitä halusiko lasketella vielä yhden päivän. Itse palasin kotiin iltabussilla, joka saapui Joensuuhun myöhään yöllä. Yhdellekään matkaan osallistuneista ei jäänyt matkasta huono fiilis vaan kaikilla oli hauskaa ja he voivat aina ilolla muistella ”sitä” Vuokatin matkaa.

Teimme laskettelureissun Kolille 25-27.3.2011 yhdessä Hanén ja Norssin lukion 1-luokkalaisten kanssa. Reissun tarkoituksena oli pitää hauskaa yhdessä, valvotussa seurassa.

Keräsimme n. 15 henkilön joukon innokkaita laskettelijoita ja suuntasimme minibussin ja parin henkilöauton keulat kohti Kolia. Vuokrasimme yhdessä Kolilta suurehkon mökin, johon majoituimme.

Ruokatarvikkeet ostimme kimpassa läheisestä Salesta. Ensimmäisenä iltana opiskelijamenýýmme kuului tortilloita ja toisena iltana iso satsi makaroonimössöä (makaroonia ja jauhenlihaa sekaisin, nam).

Olimme varanneet mukaamme musiikkivehkeet, lautapelejä, pari läppäriä ja tietenkin pleikkarin! Päivät olimme siis laskettelemassa ukko- ja lomakolilla ja illaksi palasimme mökkiin saunomaan ja ottamaan toisissamme mittaa mm. änärissä ja aliaksessa. Lisäksi vietimme mökillä olon aikaan Earth Hour:ia, eli sammutimme valot tunnin ajaksi.

Kokonaisuudessaan reissu oli oikein mukava ja kaikin puolin onnistunut. Sää suosi ja kaikki pääsimme takaisin kotiin ehjin nahoin!

Kirjoittaja Laura

Nämä reissut järjestetään yleensä kaveriporukalla, Vuokattiin, Kolille tai johonkin muuhun kohteeseen. Reissut tapahtuvat viikonloppuisin (pe-su). Majoitus on mökissä, joissa on sauna sekä muita mukavuuksia esimerkiksi palju. Kuljetukset ovat joko minibusseilla tai julkisen liikenteen busseilla. Ruoka järjestetään mökeissä: aamupala, yksi ruoka, iltapala. Jos kaikki suostuvat, niin on mahdollisuus mennä syömään porukalla jonnekin ravintolaan.

Meno reissuilla on mitä mahtavin! Hyvä porukka, tutustuu uusiin ihmisiin, saunomista, pelejä, hengailua, musiikkia, yms. Talvella reissuilla käy porukka paljon laskettelemassa. Useimmat ovat olleet viikonlopun aikana molemmat päivät laskettelemassa aamusta iltaan. Mutta kyydit järjestetään myös sillä tavalla, että ei tarvitse lasketella kuin vaikka 3 tuntia. Sekä esim. Vuokatissa on mahdollisuus: keilailuun, kylpylään, mitä ikinä keksiikin. Reissuilla on keksitty monenmoista, rakennettu hyppyreitä ja laskettu niistä, saunottu ja oltu paljussa yö myöhään asti.

Jos ei halua valvoa tai tehdä jotain mitä muut, se ei ole pakollista. Voit jäädä mökkiin tekemään muuta sillä välin, tai käydä tutustumassa lähiympäristöön. Nukkuminenkin järjestetään sillä tavoin, että halukkaat saavat mennä ajoissa nukkumaan, jos haluavat. Sääntöihin kuuluu: ei alkoholia tai savukkeita. Reissut eivät ole kalliita n. 50-120€ ! Hintaan sisältyy mökin vuokra, matkat (jos minibussi on käytettävissä) ja ruokailu. Muut aktiviteetit, herkut, ylimääräiset ruokailut, yms. hoidetaan omalla kustannuksella.

Suosittelen reissua! Se on todella hauskaa, ja nuoret saavat viettää aikaa ilman vanhempia, sekä kavereiden kanssa, mutta silti valvotussa seurassa! ☺

Kertomuksen kirjoitti v. 2012 Vuokatissa ollut neiti ☺