Kategoria: 2010

Elämäni hienoin matkakohde. Saavuin maahan Zimbabwesta autolla ja koin maassa aivan mielettömän hienoja tunteita! Rynkytimme erittäin huonokuntoisen tien päähän, jossa odotti unelmakohde uima-altaineen Zambezi -joen varrella. Katsoimme auringonnousun ja laskun allasbaarissa. Aamulla lähdimme melomaan pitkin jokea. Mukanamme oli paikallisopas, joka tiesi missä virtahevot liikkuisivat. Kun opas havaitsi virtahevon, niin hän huusi ”paddle” jolloin meloimme reippaasti niistä poispäin. Eläimet uivat kahtakymppiä, joten niitä ei kannata jäädä odottamaan. Lähimmillään olimme kymmenen metrin päässä niistä. Iltapäivällä saavuimme majapaikkaamme eli pieneen norsusaareen. Siellä teimme ruoan ja pystytimme maakuoppavessan.

Elämäni hienoin villieläinkontakti

Maavessaa käytettiin niin, että tehtiin tarpeet ja lopuksi poltettiin wc-paperi ja haudattiin tuhkat. Aamuvarhain istuin pöntöllä ja katsoin horisonttiin. Siellä näkyi valtava urosnorsu, joka lepatteli korviaan. Jos norsu kääntää päätä etukenoon ja siirtää korvat vinoon, niin se aikoo hyökätä. Norsu tuli lähemmäksi ja oli noin 50 metrin päässä. Suomeksi rupattelin hälle, että käykö että annat miun rauhassa istua pöntöllä, niin menen takaisin telttaan. Norsu ihmetteli ja tömisteli. Poltin jätöksen ja peitin kuopan. Sen jälkeen kävelin telttaan, jolloin norsu kääntyi poispäin ja pääsin jatkamaan unia.

Toinen majapaikkamme oli aivan mahtavalla paikalla joentörmällä. Katsoimme siellä, aivan keskellä korpea, jalkapallon MM -kisoja televisiosta aurinkopaneelin ja rautahäkkyräantennin avulla.

South Luangwa park

Melonnan jälkeen ajoimme pääkaupunki Lusankaan ostoksille ja sen jälkeen luonnonpuistoon. Sambiassa on useita luonnonpuistoja ja tämä oli erityisen hyvä. Näimme kymmeniä eri eläimiä ja kuulimme oppailta mahtavia tarinoita miten eläimet käyttäytyvät. Hienoimpina kokemuksina öinen ajelu, jossa näin gebardin – leijonien seksiä ja leijonalauman lepohetki ruokailun jälkeen. Oppaat kertoivat, että leijonanaaras yhtyy uroksen kanssa noin vuorokauden ajan niin usein kuin mahdollista. Tämän jälkeen naaras ajaa uroksen tiehensä ja ottaa parikseen laumasta toisen naaraan ja he yhdessä kasvattavat leijonanpentuja. Laumasta eronnut naaras oli pienellä hiekkatiellä uroksen kanssa kun loppulauma oli rannalla sulattelemassa ruokaa – mahtava näky!

Yksi maailman hienoimmista paikoista. Herra Livingstone löysi tämän paikan kauan aikaa sitten ja se todellakin on sanoin kuvaamaton. Henkeä salpaava pauhu kertoo veden voimasta mikä sillä putouksessa on. Noin kilometriä ennen putousta voi ihailla hienoa auringonnousua ja laskua, mutta jos menee liian lähelle putousta, niin virta vie mennessään. Vesistössä on kiva seurata virtahepojen, norsujen ja krokotiilien elämää. Putouksen alueella liikkuu myös villisikoja. Victoria putoukset toimivat myös rajana Sambian ja Zimbabwen välissä. Molempien maiden puolella on järjestetty aktiviteettejä ja poistuimme Sambian puolelle legendaarista rajasiltaa pitkin. Sillan ympäristössä järjestetään benjihyppyjä, gorge swing -hyppyjä, zip line -liukuja ja rafting -koskenlaskua. Hyppäsin gorge swing -hypyn ja se oli ikimuistoinen elämys!

Kävimme myös norsuajelulla ja osa seurueen matkustajista kävi kävelyttämässä leijonan poikasia ja helikopteriajelulla putousten yllä. Mielenkiintoinen yksityiskohta maassa oli raha. Ennen maassa käytettiin Zimbabwen dollaria, mutta sen arvo oli romahtanut. Ennen muutosta yhdellä eurolla sai 15 triljoonaa paikallista dollaria. Tämän jälkeen maassa alettiin käyttämään US dollareita ja sitä he käyttävät tänäkin päivänä. Zimbabwessa ei virallisesti ollut sotatila, mutta turisteille ei suositeltu sisämaahan ajamista, joten safarikiertue kävi Zimbabwessa vain putousten alueella.

Norsuajelun jälkeen olimme lodgemme edessä lähdössä kävelylle. Porttien ulkopuolelle oli kerääntynyt norsuja koputtelemaan porttia. Olin aivan innoissaan menossa taputtelemaan niitä, kunnes lodgen isäntä sanoi, että ne ovat villejä norsuja eivätkä tykkää taputtelusta. Tästä johtuen tällä alueella tonteilla on metalliportit, etteivät villit norsut kävele pihaan.

Safarikiertueen yksi parhaista maista! Botswana ei ole kovinkaan yleinen turistikohde ja länsimaalaisia turisteja paikalla näkee hyvin vähän. Safariautoissa heitä näkee joka paikassa. Olin maassa vain muutaman päivän, mutta luonto ja ystävälliset ihmiset jäivät mieleen ikimuistoisesti. Tähän tekstiin tekisi mieli liittää kymmeniä valokuvia ja upeita videoita tekstin sijaan. Luonnonvaraiset eläimet paikassa Chobe National Park ovat näkemisen arvoisia! Isoja eläinlaumoja, yksin vaeltavia leijonia, todella paljon erilaisia lintuja ja virtahepojen äännähtelyä lammessa – aivan kuin lapsena koettu hippopeli.

Botswanalainen ruoka on aivan valtavan hyvää! Kaikki ruoka on lähellä tuotettua, liha on mureaa, kasvikset ja hedelmät ovat lähitilalta ja paikallinen kokki loihtii niistä aivan mielettömiä annoksia. Hinta-laatu -suhde lienee maailman parhaita. Söin Botswanassa mm. villisikaa ja krokotiiliä. Paikalliset kertovat mielellään omasta maastaan ja safareilla olevat oppaat ovat paikanpäällä työnsä oppineita ”guruja”. He viestivät radiopuhelimillaan missä päin eläimiä on ja miten ne käyttäytyvät. Safarit ovat kuin 3D -Avara luonto -kokemuksia. Niihin kokemuksiin ei vaan kyllästy vaan niitä haluaa aina vain lisää. Eläimien tekemisiä on kiva seurata kun he saavat elää vapaasti omalla maallaan eivätkä ne ole häkeissä. Ainoita ongelmia eläimien kanssa tulee silloin, kun ihmiset yrittävät nousta autosta kuvaamaan eläimiä ja menevät liian lähelle heidän reviiriään. Tällöin lähes poikkeuksetta eläin tappaa ihmisen, mutta täysin ymmärrettävästä syystä. Meidän safarin aikana menehtyi yksi turisti, kun hän käveli virtahepolauman ja veden välissä. Virtahepo kokee olonsa uhatuksi ja juoksee ihmisen päälle. Täysin turvallista eläinten seurassa oleminen siis ei ole.

Saavuimme safarilla Botswanaan Etelä-Afrikasta ja jatkoimme matkaa Zimbabween Victoria -putouksille. Botswana on kauttaaltaan erittäin kaunis maa ja suosittelen lämpimästi sen kiertämistä 🙂

Jos et ole koskaan käynyt safarilla, niin käy ihmeessä! Safarit ovat olleet oman elämäni hienoimpia kokemuksia ympäri maailman.

Kävin Etelä-Afrikassa vuonna 2010 osana safari- ja jalkapallon MM -kisamatkaa. MM-kisoihin sain lipun pronssiotteluun Durbaniin. Aivan mieletön kokemus!

Etelä-Afrikka on suurien kaupunkien osalta hyvin samanlainen kuin Euroopassa. Silmät avautuvat, kun matkustaa pois isoista kaupungeista. Kävimme safariporukalla Kilroy Travelsin kautta hommatulla 24 päivän Southern Circle -matkalla. Matkustaminen tehdään isolla kuorma-autolla, johon mahtuu 16 matkustajaa. Mukana on teltat, ruoanlaittovälineet aina jääkaappeihin ja pakastimiin asti. Kiersimme Etelä-Afrikasta Botswanaan, Zimbabween, Sambiaan, Malawiin ja Mozambiqueen. Kiertue päättyi Etelä-Afrikkaan, jossa seurasin viikon verran jalkapalloa.

Eteläisen Afrikan kiertäminen on ollut yksi parhaimmista matkoistani elämäni aikana. Pitkillä safarikiertueilla näkee niin paljon luontoa ja villieläimiä, että oma elämä Suomessa unohtuu hetkeksi kokonaan. Auringonlaskut ja nousut ovat maagisia ja matkustin koko kuuden viikon matkan ilman internettiä ja olo oli hyvin vapauttava. Tässä matkakohde, jota suosittelen lämpimästi!