Syysloma 2015 meni Japaniassa. Maa on aivan mahtava ja täysin erilainen kuin mikään käymäni maa! Vaikka olen lukenut ja nähnyt Japanista juttuja, niin sitä ei vaan tajua ennen kuin matkustaa paikan päälle. Tällä kertaa www.vertaa.fi –sivusto oli erittäin suosiollinen lentojen suhteen. Finnairin alelento Joensuu – Helsinki välille maksoi edestakaisin 84 € ja Helsinki – Tokio Moskovan välilaskulla maksoi 405 € eli noin puolet suoran lennon hinnasta.
Suurkaupunki
Tokion alueella asuu noin 30 miljoonaa ihmistä ja se näkyi katukuvassa. Ihmisiä oli koko ajan liikenteessä, mutta suuria ruuhkia näkyi vähän. Tämä johtui siitä, että metroverkosto on erittäin kattava ja täsmällinen. Samoin bussi- ja junaverkosto on erittäin kattava. Välissä suhaili takseja, joten yksityisautoilu ei ole kaupungissa tarpeen. Ainoa ongelma kulkiessa on se, että katujen nimiä ei näy juuri missään ja perille pitääkin mennä kortteleittain suunnistamalla.
Tokio on jakautunut isoihin alueisiin, jotka tuntuvat kuin eri kaupungeilta. Jos siis käyt Tokion länsiosassa, niin itäinen Tokio ei ole lähellekään samannäköinen. Kaupunkikuvassa näkyy ”salaryman” –nimellä tunnettuja työntekijöitä, jotka lähtevät aamulla puku päällä töihin ja tulevat myöhään illalla takaisin. Perheen kanssa he eivät ehdi paljoa aikaa viettämään ja se on Japanin kulttuurissa raaka totuus. Keskimääräiset työajat viikossa ovat maailman korkeimpia. Tekniikkaa on joka paikassa ja suurin ihmetys tapahtui vessassa. Vessaistuimeen on laitettu lämmitin, jota voi säätää. Lisäksi napeilla saa kannen tai molemmat kannet alas. Bideesuihkuja on kahta erilaista ja äänimaailma on huima! Ääneksi voi laittaa veden suloisen lorinan, huuhteluäänen, linnunlaulun tai mitä tahansa musiikkia.
Ihmeellinen Tokio
Japanilaiset ovat kovia animen ystäviä. Animea on tarjolla kaupoissa todella paljon ja kaikenikäiset harrastavat sitä. Yhdessä kaupassa oli satoja hyllymetrejä erilaisia animehahmoja ja kirjoja sekä pelejä. Tekniikan yleisyys on toinen silmiinpistävä asia. Muutamassa metromatkassa pisti silmään se, että lähes kaikki käyttää älypuhelintaan matkan ajan. He kuuntelevat musiikkia, pelaavat, tekevät töitä tai katsovat elokuvia matkustaessaan. Puhuminen on lähes kiellettyä vaunuissa. Täsmällisyys näkyy päivittäisessä toiminnassa parhaiten juna-asemalla. Junat lähetetään matkaan sekuntiaikataululla. Junan lähettäjä katsoo aseman kelloa ja kun sekuntiviisari osuu pykälään, niin lippu heilahtaa ja matka alkaa. Kävin lyhyellä visiitillä luotijunalla läheisessä kaupungissa. Luotijuna sai alkunsa vuonna 1964, kun Tokiossa oli olympialaiset! Juna kulkee kolmeasataa, joten matkanteko on rivakkaa. Odottaessani paluumatkaa asemalla meinasi mennä housut pesuun, kun ohittava juna meni lähiraiteilla. Juna tuli todella nopeasti ja tuulenvire oli henkeäsalpaava.
Tokiossa on kaikkea
Tokiossa on runsauden pula. Jos haluat jotakin, niin todennäköisesti se Tokiosta löytyy. Suurin ihastus omalla kohdallani oli sushi. Aivan mahtavasti valmistettuja pikkuannoksia ja tarjontaa löytyy todella paljon. Jos tykästyt johonkin, niin sama annos on helppo tilata tarjoilijalta uudestaan. Tokiossa on maailman kuulu kalahuutokauppa, jossa joka aamu myydään yön saaliita paikallisille ravintoloille ja tukkureille. Kalaa lähtee Japanista ympäri maailmaa päivittäin. Paikan päällä satamassa on pieniä sushiravintoloita, joissa voi käydä maistelemassa erilaisia kaloja ja tarjonta on taatusti tuoretta. Kalamarkkinan jälkeen oli vuorossa Disneyn puisto, joka on massiivinen huvipuisto lapsille ja nuorille. Itse odotin vähän hurjempia huvipuistolaitteita, mutta aivan maailman hurjimpia laitteita puistossa ei ollut. Sitäkin enemmän on panostettu näyttävyyteen ja mahtavuuteen. Musiikki kuuluu ympäri puiston ja esityksiä on vaikka koko päiväksi. Lapsiperheen kannattaakin varata kaksi päivää puistoon tutustumiseen.
