Elämäni hienoin matkakohde. Saavuin maahan Zimbabwesta autolla ja koin maassa aivan mielettömän hienoja tunteita! Rynkytimme erittäin huonokuntoisen tien päähän, jossa odotti unelmakohde uima-altaineen Zambezi -joen varrella. Katsoimme auringonnousun ja laskun allasbaarissa. Aamulla lähdimme melomaan pitkin jokea. Mukanamme oli paikallisopas, joka tiesi missä virtahevot liikkuisivat. Kun opas havaitsi virtahevon, niin hän huusi ”paddle” jolloin meloimme reippaasti niistä poispäin. Eläimet uivat kahtakymppiä, joten niitä ei kannata jäädä odottamaan. Lähimmillään olimme kymmenen metrin päässä niistä. Iltapäivällä saavuimme majapaikkaamme eli pieneen norsusaareen. Siellä teimme ruoan ja pystytimme maakuoppavessan.

Elämäni hienoin villieläinkontakti

Maavessaa käytettiin niin, että tehtiin tarpeet ja lopuksi poltettiin wc-paperi ja haudattiin tuhkat. Aamuvarhain istuin pöntöllä ja katsoin horisonttiin. Siellä näkyi valtava urosnorsu, joka lepatteli korviaan. Jos norsu kääntää päätä etukenoon ja siirtää korvat vinoon, niin se aikoo hyökätä. Norsu tuli lähemmäksi ja oli noin 50 metrin päässä. Suomeksi rupattelin hälle, että käykö että annat miun rauhassa istua pöntöllä, niin menen takaisin telttaan. Norsu ihmetteli ja tömisteli. Poltin jätöksen ja peitin kuopan. Sen jälkeen kävelin telttaan, jolloin norsu kääntyi poispäin ja pääsin jatkamaan unia.

Toinen majapaikkamme oli aivan mahtavalla paikalla joentörmällä. Katsoimme siellä, aivan keskellä korpea, jalkapallon MM -kisoja televisiosta aurinkopaneelin ja rautahäkkyräantennin avulla.

South Luangwa park

Melonnan jälkeen ajoimme pääkaupunki Lusankaan ostoksille ja sen jälkeen luonnonpuistoon. Sambiassa on useita luonnonpuistoja ja tämä oli erityisen hyvä. Näimme kymmeniä eri eläimiä ja kuulimme oppailta mahtavia tarinoita miten eläimet käyttäytyvät. Hienoimpina kokemuksina öinen ajelu, jossa näin gebardin – leijonien seksiä ja leijonalauman lepohetki ruokailun jälkeen. Oppaat kertoivat, että leijonanaaras yhtyy uroksen kanssa noin vuorokauden ajan niin usein kuin mahdollista. Tämän jälkeen naaras ajaa uroksen tiehensä ja ottaa parikseen laumasta toisen naaraan ja he yhdessä kasvattavat leijonanpentuja. Laumasta eronnut naaras oli pienellä hiekkatiellä uroksen kanssa kun loppulauma oli rannalla sulattelemassa ruokaa – mahtava näky!

Yksi maailman hienoimmista paikoista. Herra Livingstone löysi tämän paikan kauan aikaa sitten ja se todellakin on sanoin kuvaamaton. Henkeä salpaava pauhu kertoo veden voimasta mikä sillä putouksessa on. Noin kilometriä ennen putousta voi ihailla hienoa auringonnousua ja laskua, mutta jos menee liian lähelle putousta, niin virta vie mennessään. Vesistössä on kiva seurata virtahepojen, norsujen ja krokotiilien elämää. Putouksen alueella liikkuu myös villisikoja. Victoria putoukset toimivat myös rajana Sambian ja Zimbabwen välissä. Molempien maiden puolella on järjestetty aktiviteettejä ja poistuimme Sambian puolelle legendaarista rajasiltaa pitkin. Sillan ympäristössä järjestetään benjihyppyjä, gorge swing -hyppyjä, zip line -liukuja ja rafting -koskenlaskua. Hyppäsin gorge swing -hypyn ja se oli ikimuistoinen elämys!

Kävimme myös norsuajelulla ja osa seurueen matkustajista kävi kävelyttämässä leijonan poikasia ja helikopteriajelulla putousten yllä. Mielenkiintoinen yksityiskohta maassa oli raha. Ennen maassa käytettiin Zimbabwen dollaria, mutta sen arvo oli romahtanut. Ennen muutosta yhdellä eurolla sai 15 triljoonaa paikallista dollaria. Tämän jälkeen maassa alettiin käyttämään US dollareita ja sitä he käyttävät tänäkin päivänä. Zimbabwessa ei virallisesti ollut sotatila, mutta turisteille ei suositeltu sisämaahan ajamista, joten safarikiertue kävi Zimbabwessa vain putousten alueella.

Norsuajelun jälkeen olimme lodgemme edessä lähdössä kävelylle. Porttien ulkopuolelle oli kerääntynyt norsuja koputtelemaan porttia. Olin aivan innoissaan menossa taputtelemaan niitä, kunnes lodgen isäntä sanoi, että ne ovat villejä norsuja eivätkä tykkää taputtelusta. Tästä johtuen tällä alueella tonteilla on metalliportit, etteivät villit norsut kävele pihaan.

Safarikiertueen yksi parhaista maista! Botswana ei ole kovinkaan yleinen turistikohde ja länsimaalaisia turisteja paikalla näkee hyvin vähän. Safariautoissa heitä näkee joka paikassa. Olin maassa vain muutaman päivän, mutta luonto ja ystävälliset ihmiset jäivät mieleen ikimuistoisesti. Tähän tekstiin tekisi mieli liittää kymmeniä valokuvia ja upeita videoita tekstin sijaan. Luonnonvaraiset eläimet paikassa Chobe National Park ovat näkemisen arvoisia! Isoja eläinlaumoja, yksin vaeltavia leijonia, todella paljon erilaisia lintuja ja virtahepojen äännähtelyä lammessa – aivan kuin lapsena koettu hippopeli.

Botswanalainen ruoka on aivan valtavan hyvää! Kaikki ruoka on lähellä tuotettua, liha on mureaa, kasvikset ja hedelmät ovat lähitilalta ja paikallinen kokki loihtii niistä aivan mielettömiä annoksia. Hinta-laatu -suhde lienee maailman parhaita. Söin Botswanassa mm. villisikaa ja krokotiiliä. Paikalliset kertovat mielellään omasta maastaan ja safareilla olevat oppaat ovat paikanpäällä työnsä oppineita ”guruja”. He viestivät radiopuhelimillaan missä päin eläimiä on ja miten ne käyttäytyvät. Safarit ovat kuin 3D -Avara luonto -kokemuksia. Niihin kokemuksiin ei vaan kyllästy vaan niitä haluaa aina vain lisää. Eläimien tekemisiä on kiva seurata kun he saavat elää vapaasti omalla maallaan eivätkä ne ole häkeissä. Ainoita ongelmia eläimien kanssa tulee silloin, kun ihmiset yrittävät nousta autosta kuvaamaan eläimiä ja menevät liian lähelle heidän reviiriään. Tällöin lähes poikkeuksetta eläin tappaa ihmisen, mutta täysin ymmärrettävästä syystä. Meidän safarin aikana menehtyi yksi turisti, kun hän käveli virtahepolauman ja veden välissä. Virtahepo kokee olonsa uhatuksi ja juoksee ihmisen päälle. Täysin turvallista eläinten seurassa oleminen siis ei ole.

Saavuimme safarilla Botswanaan Etelä-Afrikasta ja jatkoimme matkaa Zimbabween Victoria -putouksille. Botswana on kauttaaltaan erittäin kaunis maa ja suosittelen lämpimästi sen kiertämistä 🙂

Jos et ole koskaan käynyt safarilla, niin käy ihmeessä! Safarit ovat olleet oman elämäni hienoimpia kokemuksia ympäri maailman.

Kävin Etelä-Afrikassa vuonna 2010 osana safari- ja jalkapallon MM -kisamatkaa. MM-kisoihin sain lipun pronssiotteluun Durbaniin. Aivan mieletön kokemus!

Etelä-Afrikka on suurien kaupunkien osalta hyvin samanlainen kuin Euroopassa. Silmät avautuvat, kun matkustaa pois isoista kaupungeista. Kävimme safariporukalla Kilroy Travelsin kautta hommatulla 24 päivän Southern Circle -matkalla. Matkustaminen tehdään isolla kuorma-autolla, johon mahtuu 16 matkustajaa. Mukana on teltat, ruoanlaittovälineet aina jääkaappeihin ja pakastimiin asti. Kiersimme Etelä-Afrikasta Botswanaan, Zimbabween, Sambiaan, Malawiin ja Mozambiqueen. Kiertue päättyi Etelä-Afrikkaan, jossa seurasin viikon verran jalkapalloa.

Eteläisen Afrikan kiertäminen on ollut yksi parhaimmista matkoistani elämäni aikana. Pitkillä safarikiertueilla näkee niin paljon luontoa ja villieläimiä, että oma elämä Suomessa unohtuu hetkeksi kokonaan. Auringonlaskut ja nousut ovat maagisia ja matkustin koko kuuden viikon matkan ilman internettiä ja olo oli hyvin vapauttava. Tässä matkakohde, jota suosittelen lämpimästi!

Päätin valita matkakohteen hieman eri tavalla kuin ennen. Annoin lentoyhtiölle mahdollisuuden valita kohteen – kunhan se ei olisi Euroopassa. Kohteeksi asiakaspalvelija valitsi paikan Dakar, Senegal. Ennen matkaa en tiennyt Senegalista muuta kuin sen, että Paris – Dakar ralli päättyy sinne. Myöhemmin selvisi, että turvallisuussyistä ralli on siirretty Etelä-Amerikkaan. Lensin reitin Joensuu – Helsinki – Amsterdam – Lissabon – Dakar. Dakariin saavuin klo 23:55 ja hotellin valitsin aivan kentän läheltä. Hotelli Sargal oli erinomainen valinta! Lentokentällä pimeässä ja väsyneenä ajattelin, että menen lyhyen matkan taksilla. Ensimmäinen taksikuski ehdotti hinnaksi 10000 frangia (n. 15 €). Kokeneena tinkijänä vaihdoin taksia ja seuraava taksi lupasi hinnaksi 7 €. Tiesin, että sekin on liikaa, mutta nyt jouti jo nukkumaan enkä tinkinyt. Taksi läksi heti väärään suuntaan ja ilmoitin kuskille, että voisi ajaa suoraan hotellille. Hän väitti tämän olevan lyhin reitti – seurasin matkaa kännykän navigaattorista ja tämä onkin hyvä keino lopettaa taksikuskien turistien huijaaminen. Vähän ennen saapumista hinta oli noussut lähes 30 euroon. Korotin ääntä ja sanoin, että näinkö turisteja kohdellaan, kun hän saapuu maahan. Siihen hän sanoi, että olen velvollinen maksamaan sovitun hinnan ja korotukset tulevat yömatkasta ja kalliista polttoaineesta. Kerroin hänelle, että kysytään poliisilta. Tällöin kuljettaja sanoi, että alkuperäinen hinta on hyvä. Myöhemmin sain tingittyä 9 kilometrin taksimatkan 2,80 euroon, joten melkoista ylihintaa yritti lentokenttätaksi kiskoa.

Hotellihuoneessa oli ilmastointi ja ilman sitä olisi illat ja yöt olleet melkoisen tuskaisia. Päivällä oli lämmintä 31-34 ja yöllä 27-28 astetta. Hämmästyttävän vähän lämpötila laski yöksi. Huoneessa oli tv, parisänky, parveke ja suihku sekä wc. Hinta yöltä aamupaloineen oli 39 euroa eli erittäin kohtuullinen. Varauksen tein n. 4 kuukautta ennen matkaa Booking.com sivuston kautta. Erittäin hyvä sivusto ja kaikki pelasi niin kuin pitääkin. Kello on Senegalissa kesällä 3 tuntia vähemmän kuin Suomessa, mutta jet lag ei tuntunut ollenkaan. Joka aamu heräsin yhdeksältä ja nukkumaan kävin yhdeltätoista.

Afrikka -niminen näytelmä

Ensimmäisenä aamuna ihmetys oli suuri, kun lähdin kävelemään hotellilta. Ilmastoidusta hotellista poistuessa kuuma ja kostea ilma tuntui todella painostavalta. Kävely oli todella hidasta ja vettä meni paljon. Ensimmäisen päivän aikana join 8 litraa vettä. Nykyisin kännykästä näkee hyvin missä on liikkunut. Kävelyä tuli ensimmäisenä päivänä n. 18 km. Maisemat olivat hyvin vaihtelevat – välillä näkyi todella köyhää seutua ja hyvin erikoisia hökkelitaloja, jotka eivät kestä kovaa tuulta. Välillä ohi ajoi kalliita luksusmaastureita ja ostoskeskukset ovat lähes samanlaisia kuin Euroopassa. Yksi asia mikä pistää silmään jokaisessa Afrikan maassa, on jätteet. Minua ei henkilökohtaisesti haittaa jos näen karkkipaperin maassa, mutta Dakarissa on sotkuista lähes kaikkialla. Jätteet heitetään surutta maahan ja vuohet sekä muut elukat etsivät jätteiden seasta syötävää. Ainoat siistit alueet näin Ilé de Gorén saarella, jossa kerätään 1,50 euron turistivero ja presidentin linnan lähistöllä. Haju on välillä järkyttävä, mutta paikallisia se ei näytä haittaavan.

Paikallisiin tutustuminen

Matkailu avartaa, jos on mahdollisuus tavata paikallisia ihmisiä ja tutustua heidän elämään. Kävelin ympäriinsä ja tapasin Arimkan jossain Dakarin lähiössä. Arimka halusi näyttää kotinsa ja esitellä perheensä minulle. Kielitaito ei hänellä ollut aivan täydellinen ja hieman epäselväksi jäi kuka on sisko ja kuka kaveri, mutta suurin piirtein sain selvää. Afrikassa on tapana pyytää vieras kylään ja heille olisin voinut jäädä syömään ja nukkumaan. Väsyneenä palasin hotellille uusien kokemusten saattelemana.

Seuraavana päivänä päätin lähteä historialliselle orjasaarelle Ilé de Gorélle. Hetken matkustin paikallisbussissa, mutta sen mennessä väärään suuntaan päädyin taksiin. Vajaan kymmenen kilometrin matkasta ensimmäinen taksi pyysi 15 euroa, seuraava 9 euroa ja sitä seuraava 6 euroa. Olin jo menossa tähän, kun paikallinen jeppe omalla autollaan ajoi paikalle ja sanoi menevänsä samaan suuntaan ja vie minut 3 eurolla. Senegalissa takseja on paljon ja lähes kaikki muutkin autot ovat pimeitä takseja, kunhan hinnasta sovitaan. Satamassa tapasin Papyn, joka käyntikortin mukaan on orjasaarella syntynyt ja turistioppaiden varapresidentti. Vähän epäröin mitä opas maksaisi ja tietääkö hän oikeasti saaresta mitään. Tämä epäily osoittautui myöhemmin vääräksi, sillä saarella kaikki tervehti häntä ja hän oli kävelevä tietopankki. Yritin sopia hintaa etukäteen, mutta hänen mukaan on epäkohteliasta puhua rahasta ennen kuin kierros on ohi. Saari oli erittäin hieno, mutta vastapainoksi todella ahdistava. Museossa näkyi pieniä sellejä ja paikkoja, joissa orjat ovat tehneet ruokaa ja viettäneet vapaa-aikaa. Orjien myyjillä oli kriteereitä, joita orjien piti täyttää. Miesten painoraja oli 60 kg ja jos hän painoi sen alle, niin häntä lihotettiin syöttämällä ja pitämällä sellissä. Naisista valikoitiin osa, jotka valkoiset raiskasivat ja naiset synnyttivät myöhemmin orjuudessa lapsia. Orjalaivan saapuessa, orjapäälliköt laittoivat naiset yhteen selliin, lapset toiseen ja miehet kolmanteen. Näin perheet hajotettiin ja miestä ei koskaan nähty tämän jälkeen uudestaan. Lääkäri arvioi miehen kunnon ja jos kunto oli hyvä, hänet passitettiin laivaan. Jos kunto oli huono, niin hänet syötettiin haille. 20 miljoonaa orjaa on ollut kyseisellä saarella ja 6 miljoonaa orjaa kuoli siellä. Olot ovat olleet järkyttävän huonoja.

Neuvottelu

Saarelta pois tullessa Papy ehdotti, että hän voisi lähteä oppaaksi kilpikonnien luo, kameliajelulle ja vaaleanpunaiselle järvelle. Kysyin jälleen, että mikä hinta sovitaan. Hän sanoi, että olen ensimmäinen suomalainen hänen opastuksessa, joten sain ”special price”, vain minulle. Tämä on maailmalla hyvin yleisesti käytössä ja sitä ei ole oikeasti olemassa. Hänelle kuulemma yleensä maksetaan 100 euroa saaren esittelystä, joka kestää noin kolme tuntia. Tätä ei kukaan täysjärkinen usko – se on keino saada turisti maksamaan enemmän. Hän sanoi, että saariesittely, taksi, opastus, kameliajelu, lounaat, lauttamatka, kilpikonna kyläily, vaaleanpunainen järvi ja tietullit kaikki yhteensä olisi 100 €. ”Special price just for you!” Tuo kuulosti kohtuulliselta ja teimme kaupat. Koko päivä aamu kymmenestä iltakuuteen ja oppaita oli useita, joten halpaa oli kuin saippua! Moottoritie oli parempi kuin Euroopassa – valmistunut viime kesänä. Mieleenpainuvin tällä matkalla oli vaaleanpunainen järvi, joka oikeasti oli sen värinen, kun kävimme siellä soutelemassa. Porukkaa oli tosi paljon ja he olivat keräämässä suolaa järven pohjasta. Miehet kaivoivat järven pohjasta suolaa ja toivat sen veneillä rantaan. Rannassa naiset lastasivat suolan sankkoihin ja kantoivat sitä kasoihin kuivamaan. Kuivumisen jälkeen se pakattiin myyntiä varten. Homma on raskasta ja voin myöntää, etten jaksaisi kantaa suolaa päivästä toiseen koko ajan.

Autovuokraus

Seuraavan aamun valjettua katsoin netistä, voiko suomalaisella ajokortilla ajaa Senegalissa. No, Autoliiton mukaan ei voi, mutta Avis – autovuokraamon mukaan voi, joten Suzuki Swift alle ja menoksi. Täysvakuutus taskussa lähdin kohti uusia seikkailuja. Suomesta ostettu Microsoft Lumia –puhelin oli hyvä apuväline. GPS –kartat toimivat Senegalissa offline –tilassa ja suunnistaminen oli yhtä helppoa kuin Suomessa. Aluksi ajelin vailla päämäärää, mutta sitten kartasta löytyi luonnonpuisto ja käänsin nokan tätä paikkaa kohti. Luonnonpuistoissa pääsee hämmästelemään oikeita luonnon eläimiä niiden elinympäristössään eikä yksikään eläin elä pienessä häkissä. Elämäni hienoimmat kokemukset on juuri luonnosta ja eläimistä eikä Senegalin luonnonpuisto tehnyt poikkeusta. Oli hienoa nähdä seeproja, sarvikuonoja, lintuja, antilooppeja ja paljon muuta. Luonnonpuistokierroksen jälkeen kysyin mukana olleelta perheeltä mistä he olivat kotoisin ja tarvitsevatko he kyytiä. He asuivat noin 20 kilometrin päässä ja yhteismatka sovittiin innolla. Heillä oli pieni tyttö mukana ja yhteistä kieltä ei paljoa löytynyt. He yrittivät kommunikoida huonolla englannilla ja suuret linjat saatiin sovittua. Perille päästiin huitomalla suuntia ja heidän kotinsa oli hiekkaisella alueella. Sisään päästyäni rouva antoi minulle puusta tuoreen mangon ja isäntä näytti perheen uima-altaan. Kävin isännän ja tyttären kanssa uimassa ja söin heillä. Perhevierailu oli erittäin mukava ja hieno kokemus!

Kotimatka hotellille päin alkoi iltapäivän päätteeksi ja ajattelin moottoritien sijaan ajaa pikkuteitä ja ottaa liftareita kyytiin. Liftarit ovat töistä palaavia naisia, joilla ei ole rahaa paikallisbusseihin. Yhteistä kieltä ei löytynyt ollenkaan mutta käsimerkeillä tiesin milloin he halusivat pois kyydistä. Viimeisen liftarin kodin jälkeen ajoin hotellille ja palautin auton.

Hieno seikkailu

Kokonaisuudessaan voin sanoa, että Senegal on kokemisen arvoinen paikka. Viimeisenä päivänä kävelin hotellin lähistöllä ja odottelin lentoa. Hyvä päivällinen ja sen jälkeen menin lentokentälle. Senegalissa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, mutta maan suurin lentokenttä on vaatimaton. Terminaalissa on neljä lähtöporttia ja kauppoja kansainvälisellä alueella on muutama. Paluulento kulki jälleen Lissabonin ja Amsterdamin kautta Helsinkiin.