Halutaanko kouluumme kuria ja sääntöjä?

Nykyisin maalaisjärjen käyttö on monin paikoin jäänyt unholaan. Kouluissamme työskentelevät opettajat käyttävät työajastaan paljon turhanpäiväiseen kurin ylläpitämiseen. Keräsin kerran puhelimet pois oppilailta, koska tunnista ei tullut muuten mitään. Tunti meni loistavasti. Samana iltana yksi piltti oli kertonut tapahtumasta äidilleen ja äityli järkyttyi. Lapsiraukka ei olisi halunnutkaan antaa puhelinta pois. Mamma luurin ääreen ja soitto rehtorille. Rehtori tulee seuraavana päivänä luokseni ja sanoo, että olen toiminut väärin. Ei sitä olisi niin saanut tehdä.

Tiesin jälkikäteen, että rikoin lakia, mutta niin tietää moni autoilijakin, kun ajaa satasen alueella 101. Voisiko tässä käyttää sitä maalaisjärkeä tai tehdä uusia pykäliä ja vähän äkkiä? Ei nykyopettaja uskalla kohta tehdä mitään ja samalla seurataan, kun valta siirtyy lapsille. Ennen taputin todella usein oppilaita olkapäähän, kun sanoin samalla positiivista palautetta, mutta en taputa enää, koska joku voi luulla sen olevan ahdistelua. Puhelimia en kerää pois, koska en halua sakkoja kyseisestä aiheesta. Voisiko opetusministeriö ryhdistäytyä ja tehdä yleiset säännöt. Sellaiset, joita koulun väki ja vanhemmat kiittelevät.

Pitäkää kukkahattutätit tiukasti kiinni hatusta! Säännöt esimerkiksi puhelimen käytöstä olisivat tällaiset:

  1. Puhelimen käyttö ensimmäisen kerran kiellosta huolimatta –> rehtorin puhuttelu
  2. Sama toisen kerran –> huoltajat paikalle ja puhelin takavarikoidaan 3 vrk
  3. Sama kolmannen kerran –> takavarikko 7 vrk
  4. Neljännestä kerrasta –> takavarikko lukuvuoden loppuun..

Tämän tarkoitus olisi se, että neljättä kohtaa ei koko Suomessa tarvitsisi käyttää, sillä nuori oppisi jo kohdassa kolme mitä tapahtuu.

Tiedän tämän olevan monelle kauhistus, mutta voitte kuvitella tunteen, kun lapselle sanotaan tästä satoja kertoja lukuvuoden aikana eikä vaikutusta ole. Yhden kerran tein oppilaan äidin kanssa diilin ja otin puhelimen pois viikonlopuksi. Maanantaina tyttö napotti klo 7:50 luokan edessä ja sai puhelimensa takaisin. Jatkossa puhelin pysyi taskussa. Näin helposti se onnistuu meillä maalaisjärjen käyttäjillä.

Olisi hyvä jos joku poliisi ja lakimies lukisivat tämän. Sieltä tulisi varmaan kommentti, että ei sitä voi lain mukaan noin tehdä. Siten saadaan selville, miten lakia muutetaan ja eikun Arkadianmäen juipit hommiin ja vauhdilla.

PS. Lapsien oikeuksien puolustajille tätä ei tarvitse näyttää. Lasten oikeus olla tottelematta opettajaa ei ole oikein 🙂

Hané

Siviilit tentissä

Tenttisirkus

Kyllä tulee armeija-aikoja ikävä, kun katsoo tenttisalien täyttymistä. Ensimmäinen naurahdus pääsi silloin, kun pääsin armeijasta. Intissä 450 henkeä menee auditorioon tekemään koetta ja salin täyttö kestää noin kolme minuuttia ja koe voi alkaa.

Intistä päästyäni menin kasvatustieteen tenttiin, johon osallistui noin 200 opiskelijaa. Ison auditorion edessä istuu valvoja ja salin yläpäästä toinen valvoja jakaa tenttikuoria. Odotin, että kuoret olisivat vaikka aakkosjärjestyksessä, mutta eivätpä olleet 🙂 Hennolla äänellä kurssikoodin mukaan valvoja suputtaa ”kasvatuksen alkeet ja rippeet ja sitä rataa Henna Mustonen”. Henna sattui olemaan ihmisjoukon takana, joten jäi kuori saamatta.

Näin jatkettiin 200 kuoren ajan ja uusintakierros niille 170 opiskelijalle, jotka eivät kuulleet ensi kerralla. Ensimmäisenä saliin mennyt istahti käytävän reunapenkkiin, mikä aiheuttaa sen, että aina kun joku haluaa sille riville, niin reunassa istujan täytyy nousta seisomaan ja laskea kaveri ohi. Siihen kun lisätään se, että omalla pöydällä on koe ja tyhjän penkin edessä olevalla pöydällä on eväät, meikit ja 50 varakynää, niin ohittaminen on vaikeampaa kuin Formula ykkösissä.

Sali alkaa olla täynnä ja valvoja kuuluttaa (lue: suputtaa) kokeen alkaneeksi sanomalla ”voitte avata tenttikuoret”. Ennen tätä kuulutusta on käyty läpi viikonlopun känniörvellykset, kuka jätti kenet ja ootko lukenu -kommentit. Saliin on muodostunut samaa tenttiä tekevien ryhmiä, joissa opiskelijat istuvat vierekkäin. Kuoret on avattu jo aikaa sitten ennen kuin valvoja kajauttaa tentin alkaneeksi. Ryhmän keskimmäisellä on sylissään tenttikirjasta tehty referaatti ja vieressä olevat katsovat samasta luntista tenttiin sopivat vastaukset. Jotkut ovat olleet niin nopeita, että tentti on valmis ennen kuin se virallisesti alkaa. Saliin tuleminen kun kesti melkein tunnin.

Vain yksi tottelee alkamiskäskyä ja odottaa kiltisti ennen kuin saa aloittaa. Hänellä on kaikki Marimekkoa – paita, laukku, kynä, kengät, farkut, sukat, kumi, terotin, viivotin, alusvaatteet, hajuvesi, hiuspampula ja tamponi. Koeaika on yhteensä kolme tuntia ja hän on ainoa, joka ei saa koetta määräajassa tehtyä ja saa sen takia hylätyn. Ai niin, hän teki myös kurssista sen referaatin kirjan ja luentojen avulla. Hän oli ainoa, joka istui kaikki luennot ja harjoitukset. Referaatin avulla kokeen tehneet saivat kaikki kiitettävän 🙂

Hané

Etelä-Afrikka, Johannesburg, Durban, Kruger Park, 2010

Jos et ole koskaan käynyt safarilla, niin käy ihmeessä! Safarit ovat olleet oman elämäni hienoimpia kokemuksia ympäri maailman.

Kävin Etelä-Afrikassa vuonna 2010 osana safari- ja jalkapallon MM -kisamatkaa. MM-kisoihin sain lipun pronssiotteluun Durbaniin. Aivan mieletön kokemus!

MM -jalkapallon pronssiottelu Saksa-Uruguay

Etelä-Afrikka on suurien kaupunkien osalta hyvin samanlainen kuin Euroopassa. Silmät avautuvat, kun matkustaa pois isoista kaupungeista. Kävimme safariporukalla Kilroy Travelsin kautta hommatulla 24 päivän Southern Circle -matkalla. Matkustaminen tehdään isolla kuorma-autolla, johon mahtuu 16 matkustajaa. Mukana on teltat, ruoanlaittovälineet aina jääkaappeihin ja pakastimiin asti. Kiersimme Etelä-Afrikasta Botswanaan, Zimbabween, Sambiaan, Malawiin ja Mozambiqueen. Kiertue päättyi Etelä-Afrikkaan, jossa seurasin viikon verran jalkapalloa.

Paikallinen majoitus maaseudulla
Kruger Parkissa eläimillä on etuajo-oikeus 🙂

Eteläisen Afrikan kiertäminen on ollut yksi parhaimmista matkoistani elämäni aikana. Pitkillä safarikiertueilla näkee niin paljon luontoa ja villieläimiä, että oma elämä Suomessa unohtuu hetkeksi kokonaan. Auringonlaskut ja nousut ovat maagisia ja matkustin koko kuuden viikon matkan ilman internettiä ja olo oli hyvin vapauttava. Tässä matkakohde, jota suosittelen lämpimästi!