Nykyisin maalaisjärjen käyttö on monin paikoin jäänyt unholaan. Kouluissamme työskentelevät opettajat käyttävät työajastaan paljon turhanpäiväiseen kurin ylläpitämiseen. Keräsin kerran puhelimet pois oppilailta, koska tunnista ei tullut muuten mitään. Tunti meni loistavasti. Samana iltana yksi piltti oli kertonut tapahtumasta äidilleen ja äityli järkyttyi. Lapsiraukka ei olisi halunnutkaan antaa puhelinta pois. Mamma luurin ääreen ja soitto rehtorille. Rehtori tulee seuraavana päivänä luokseni ja sanoo, että olen toiminut väärin. Ei sitä olisi niin saanut tehdä.
Tiesin jälkikäteen, että rikoin lakia, mutta niin tietää moni autoilijakin, kun ajaa satasen alueella 101. Voisiko tässä käyttää sitä maalaisjärkeä tai tehdä uusia pykäliä ja vähän äkkiä? Ei nykyopettaja uskalla kohta tehdä mitään ja samalla seurataan, kun valta siirtyy lapsille. Ennen taputin todella usein oppilaita olkapäähän, kun sanoin samalla positiivista palautetta, mutta en taputa enää, koska joku voi luulla sen olevan ahdistelua. Puhelimia en kerää pois, koska en halua sakkoja kyseisestä aiheesta. Voisiko opetusministeriö ryhdistäytyä ja tehdä yleiset säännöt. Sellaiset, joita koulun väki ja vanhemmat kiittelevät.
Pitäkää kukkahattutätit tiukasti kiinni hatusta! Säännöt esimerkiksi puhelimen käytöstä olisivat tällaiset:
Puhelimen käyttö ensimmäisen kerran kiellosta huolimatta –> rehtorin puhuttelu
Sama toisen kerran –> huoltajat paikalle ja puhelin takavarikoidaan 3 vrk
Tämän tarkoitus olisi se, että neljättä kohtaa ei koko Suomessa tarvitsisi käyttää, sillä nuori oppisi jo kohdassa kolme mitä tapahtuu.
Tiedän tämän olevan monelle kauhistus, mutta voitte kuvitella tunteen, kun lapselle sanotaan tästä satoja kertoja lukuvuoden aikana eikä vaikutusta ole. Yhden kerran tein oppilaan äidin kanssa diilin ja otin puhelimen pois viikonlopuksi. Maanantaina tyttö napotti klo 7:50 luokan edessä ja sai puhelimensa takaisin. Jatkossa puhelin pysyi taskussa. Näin helposti se onnistuu meillä maalaisjärjen käyttäjillä.
Olisi hyvä jos joku poliisi ja lakimies lukisivat tämän. Sieltä tulisi varmaan kommentti, että ei sitä voi lain mukaan noin tehdä. Siten saadaan selville, miten lakia muutetaan ja eikun Arkadianmäen juipit hommiin ja vauhdilla.
PS. Lapsien oikeuksien puolustajille tätä ei tarvitse näyttää. Lasten oikeus olla tottelematta opettajaa ei ole oikein 🙂
Haluan kertoa teille pankkien arkipäivästä. Olen matematiikan opettaja ja talousmatematiikka on kohtuullisen helppoa kauraa minulle. Yritän avata pankkien koodikieltä arkiseksi, jolloin Kalle Kaduntallaaja ymmärtäisi asiaa paremmin. Minulla on veljeni kanssa kaksi erillistä pankkilainaa pankissa X. Muutamia vuosia sitten pankkien marginaalit olivat todella alhaalla ja saimme neuvoteltua hyvät lainat.
Marginaali on pankin ottama siivu, jolla pankki saa tuottoa itselleen.
Toisessa lainassa marginaali on 0,3 % ja toisessa 1,1 %. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos molemmat lainat ovat 100000€, niin pankille maksetaan 300€ ja 1100€ tätä marginaalia. Vuodessa siis yhteensä 1400€. Nyt olimme päättäneet, että vaihdetaan pankkia ja kysymme pankilta Y tarjouksen. Näytin lainojen määrät ja pankin X nettisivuilta tulostetun koonnin nykyisistä lainoistamme. Pankin Y sijoitusneuvoja tietää heti, että maksamme tuon 1400€ pankille X. Sanoin, että älä edes yritä tehdä tarjousta, joka on suurempi kustannuksiltaan meille. Virkailija sanoi heti, että en tietysti. He kuulemma pystyisivät tekemään kilpailukykyisen tarjouksen. Sanoin hänelle, että en ymmärrä mitään näistä lainajutuista vaan luotan aina pankkiin. Tein tämän tarkoituksella testatakseni mikä on pankkien moraali.
Meni viikko ja pankista Y soitettiin. Hän selvitti pankkien ihmekielellä tätä tilannetta ja sanoin hänelle, että tarvitsen vain yhden luvun – marginaalin! Voitko kertoa mikä on teidän pankin marginaali. Hän ei kuulemma puhelimessa sitä kerro vaan voin tutustua tarjoukseen nettipankissa. Lisäksi hän selvitti annuiteettia, tasalyhennystä, lyhennysvapaata, kertamaksumahdollisuutta, kuluja ja muuta tarpeetonta. Nämä on tehty hämäämään asiakasta siten, että hän ei osaa vertailla lainoja. Minä osaan. Nettipankissa selvisi tämä maaginen luku, heidän marginaali oli 1,6 %. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos yhdistäisimme lainat ja ottaisimme tuon uuden tarjouksen, niin pankkiin X vuodessa maksamamme 1400€ vaihtuisi uudessa 200000€ lainassa tilanteeseen, jossa maksaisimme pankkiin Y vuodessa 3200€!
Pitkällä laina-ajalla kokonaiskustannukset olisivat pankissa X noin 14000€ ja pankissa Y noin 32000€. Nämä ovat suuntaa-antavia ja se riittää meille, koska vertailemme suuruusluokkaa.
Jos yllä oleva oli sinulle täysin hepreaa, niin ymmärrän hyvin. Pankeilla on lisäksi myös muita keinoja, joilla asiakasta hämätään rehellisesti. Laittomuuksia ei tapahdu, mutta eettisesti tämä on täysin väärin! Avoin pankki laittaisi pankin seinään päivittäin muuttuvan luvun, joka kertoisi keskimääräisen marginaalin, joita lainoihin on myönnetty. Aivan niin kuin rahanvaihtopisteet ympäri maailman kertovat myyntikurssin ja komission.
Nyt arkiseen esimerkkiin, joka on vastaava, mutta helpompi ymmärtää. Olet vuosia käyttänyt autoasi Hiltusen autohuollossa, jossa on myös automyynti. On tullut aika vaihtaa katiska, koska siinä on paljon vikoja. Hiltunen sanoo, jotta uuden karhean saat hintaan 14000€. Kiität Hiltusta ja marssit Koposen automyyntiin. Kysyt myyjältä löytyisikö vastaava auto heiltä ja lisäksi huoltopalvelut tulevaisuuteen. Sanot rehellisesti, jotta Hiltunen anto tällaisen 14000€ tarjouksen. Mites teillä? Myyjä pyörittelee laskinta käsissään ja naputtelee. Hetken hiljaisuuden jälkeen myyjä sanoo, että kyllä löytyy! Vastaavat huoltopalvelut samaan hintaan kuin Hiltusella ja uuden auton hinta olisi tiukka 32000€. Mites on tehdäänkö paperit?
Tiedän sinun tällä hetkellä nauravan, koska jos joutuisit kyseiseen automyyntitilaisuuteen, niin koko automyymälä räjähtäisi nauramaan!! Kolkytkakstuhatta! Naapurifirmassa alle puoleen hintaan!?
Tarinan opetus on, että ota pankkiin mukaan aina joku, joka tietää pankkien toiminnasta. Pankki EI AJA asiakkaan etua, vaan yrittää rahastaa sinun tietämättömyydellä hienossa pankkitalossa kahvikupin äärellä.
Kyllä tulee armeija-aikoja ikävä, kun katsoo tenttisalien täyttymistä. Ensimmäinen naurahdus pääsi silloin, kun pääsin armeijasta. Intissä 450 henkeä menee auditorioon tekemään koetta ja salin täyttö kestää noin kolme minuuttia ja koe voi alkaa.
Intistä päästyäni menin kasvatustieteen tenttiin, johon osallistui noin 200 opiskelijaa. Ison auditorion edessä istuu valvoja ja salin yläpäästä toinen valvoja jakaa tenttikuoria. Odotin, että kuoret olisivat vaikka aakkosjärjestyksessä, mutta eivätpä olleet 🙂 Hennolla äänellä kurssikoodin mukaan valvoja suputtaa ”kasvatuksen alkeet ja rippeet ja sitä rataa Henna Mustonen”. Henna sattui olemaan ihmisjoukon takana, joten jäi kuori saamatta.
Näin jatkettiin 200 kuoren ajan ja uusintakierros niille 170 opiskelijalle, jotka eivät kuulleet ensi kerralla. Ensimmäisenä saliin mennyt istahti käytävän reunapenkkiin, mikä aiheuttaa sen, että aina kun joku haluaa sille riville, niin reunassa istujan täytyy nousta seisomaan ja laskea kaveri ohi. Siihen kun lisätään se, että omalla pöydällä on koe ja tyhjän penkin edessä olevalla pöydällä on eväät, meikit ja 50 varakynää, niin ohittaminen on vaikeampaa kuin Formula ykkösissä.
Sali alkaa olla täynnä ja valvoja kuuluttaa (lue: suputtaa) kokeen alkaneeksi sanomalla ”voitte avata tenttikuoret”. Ennen tätä kuulutusta on käyty läpi viikonlopun känniörvellykset, kuka jätti kenet ja ootko lukenu -kommentit. Saliin on muodostunut samaa tenttiä tekevien ryhmiä, joissa opiskelijat istuvat vierekkäin. Kuoret on avattu jo aikaa sitten ennen kuin valvoja kajauttaa tentin alkaneeksi. Ryhmän keskimmäisellä on sylissään tenttikirjasta tehty referaatti ja vieressä olevat katsovat samasta luntista tenttiin sopivat vastaukset. Jotkut ovat olleet niin nopeita, että tentti on valmis ennen kuin se virallisesti alkaa. Saliin tuleminen kun kesti melkein tunnin.
Vain yksi tottelee alkamiskäskyä ja odottaa kiltisti ennen kuin saa aloittaa. Hänellä on kaikki Marimekkoa – paita, laukku, kynä, kengät, farkut, sukat, kumi, terotin, viivotin, alusvaatteet, hajuvesi, hiuspampula ja tamponi. Koeaika on yhteensä kolme tuntia ja hän on ainoa, joka ei saa koetta määräajassa tehtyä ja saa sen takia hylätyn. Ai niin, hän teki myös kurssista sen referaatin kirjan ja luentojen avulla. Hän oli ainoa, joka istui kaikki luennot ja harjoitukset. Referaatin avulla kokeen tehneet saivat kaikki kiitettävän 🙂
Olen ollut opettajana kohta kymmenen vuotta ja kohdannut melko paljon kiusaamista. Olen myös keskustellut siitä paljon kollegoiden kanssa ympäri Suomen. Vain muutama opettaja on samalla linjalla kanssani, että kiusaaminen pitää lopettaa keinolla millä hyvänsä. Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa oli koulukiusaamista. Näin sitä tapahtuvan ja osallistuin itsekin. Silloin en sitä tajunnut, mutta myöhemmin tajusin.
Kaikki opettajat, rehtorit, vanhemmat ja lapset varmasti haluaisivat kiusaamisen loppuvan, mutta harva kampanjoi sen puolesta aidosti. Kukaan ei tiedä miten. Tämä minun kirjoitus aiheuttaa todennäköisesti muutamia jakoja ja viikossa se on painunut internetin syövereihin.
Opetan yläkoulussa sekä lukiossa ja molemmissa olen havainnut kiusaamista. Kouluun tullessa pitäisi ottaa nollatoleranssi kiusaamiseen ja Suomessa tämä toimiikin melko hyvin. Mutta silti kouluistamme lähtee lapsia ja nuoria, jotka tahallaan tai tietämättään kiusaa ja niitä, joita kiusataan. Opettajien ja rehtorin vastuulla on se, että jos lasta kiusataan esimerkiksi yläkouluun tullessa ensimmäisellä kouluviikolla, niin se saadaan loppumaan totaalisesti. Olen itse ollut immuuni kiusaamiselle, koska olen aina osannut puhumalla selvitä tilanteista enkä ole pelännyt minkäänlaisia tilanteita nuorena. Näin ei kaikkien kohdalla ole.
Lapsi tai nuori ei osaa itse lopettaa kiusaamista, oli hän sitten kiusaaja tai kiusattu. Tähän tarvitaan aikuisia. Koulumme tarkoitus on opettaa, mutta tätä tärkeämpänä pidän sitä, että meidän kouluistamme tulee elämän iloisia nuoria ja valmiina kohtaamaan elämän haasteet. En syyllistä opettajia ja rehtoreita sillä opettaminen on heidän työtä ja nykymallilla ei voi kiusaamista lopettaa ”työajan puitteissa”.
Otetaan esimerkki miten nykyisin toimitaan
Tiina ja Ville huutaa Mikolle vuorotellen ”tyhmä”. Aikuisia ei ole paikalla. Mikko ei kerro kenellekään ja tämä kiusaaminen jää selvittämättä. Tiina ja Ville huomaavat mahdollisesti vasta aikuisena miten hölmösti he tekivät. Jos Mikko uskaltaisi kertoa edes yhdelle aikuiselle tästä, niin päästäisiin seuraavaan vaiheeseen. Opettaja puhuttelee Tiinan ja Villen ja he lupaavat että tämä oli viimeinen kerta. Ehkä olikin – he eivät huuda Mikolle enää ”tyhmä”, mutta ajatus säilyy. He etsivät toisen uhrin ja ehkä toisen tavan. Tiina saattaa tönäistä tyttöjen liikuntatunnilla pukukopissa Hennaa. Ville saattaa töhriä Eerikin kuvistyön.
Lapsilla on tarve pönkittää omaa asemaansa ja nämä tavat ovat hyvin yleisiä. Kalle saattaa puristaa Maijaa pyllystä. Maija ei tykkää, mutta ei uskalla sanoa mitään. Todennäköisesti useat näkivät tämän ja Kallen maine joidenkin silmissä kasvaa. Maija saattaa saada lempinimen ”horo”, koska ei kieltänyt ja kaikki luulevat että Maijaa saa puristella. Nämä kaikki nuorten tavat, joista esittelin muutamia, ovat Suomessa arkipäivää. Suurin osa pienistä tönäisyistä ja huuteluista ovat viattomia ja ne ovat vitsejä, mutta aikuisten asia on huomata milloin tämä on kiusaamista.
Ratkaisu, joka jakaa mielipiteet
Minun mielestäni kiusaajan paikka ei ole koulussa – kiusatun on. Kiusattu tarvitsee ensisijaisesti apua. Jos kiusaaja huutelee, haukkuu, tönii, sotkee muiden töitä ja niin edelleen ja jatkaa tätä koko yläkoulun ajan, niin miten on mahdollista että hän saa käydä koulua? Mieti omalle työpaikallesi tilanne, jossa kollegasi sanoo sinua läskiksi, seuraavalla viikolla hän tönäisee sinua, repii sinun muistion, potkaisee autoosi lommon ja sotkee työasusi. Aikuisten maailmassa mennään todennäköisesti käräjille ja kollegalla on hyvin lähellä kengän kuva takalistoa. Miksi lasten maailmassa toimitaan osin päinvastoin?
Olen kuullut useita kertoja lauseen: ”Meidän lasta on kiusattu koko alakoulun ajan”. Antaisin kiusaajalle seiskaluokalla kaksi mahdollisuutta. Ensimmäisen kerran jälkeen seuraa rehtorin puhuttelu, toisen kerran jälkeen kovempi puhuttelu ja kolmannesta kerrasta kirjallinen varoitus ja erottaminen määräajaksi. Sosiaalitoimi hoitaisi asiaa ja asiaan palattaisiin silloin, kun lapsi ei enää kiusaa. Minun mielestä tämä malli antaisi lapsillemme mahdollisuuden turvalliseen koulun käyntiin. Tämä olisi yleisesti tiedossa ja veikkaisin pelkästään sen pelossa kiusaamisen loppuvan kokonaan..
Varusmiespalveluksen aikaan minuutin myöhästymisestä joutui neljän tunnin ylimääräiseen palvelukseen. Vuoden aikana tapahtui 1 myöhästyminen ja varuskunnassa oli yli 500 varusmiestä. Tämä vertauksena siihen, että kun lapsi tajuaa, että kiusaamisesta voi enimmillään tulla kymmeniä puhutteluja yläkoulun aikaan, niin hän jatkaa sitä. Puhuttelu ei lopeta kiusaamista, jos kyseessä on vaikea tapaus. Jos lapset tietävät, että kiusaamisesta seuraa erottaminen, niin kukaan ei kiusaisi.
Hané
Kirjoittaja on Joensuun normaalikoulun opettaja ja lukion opiskelijakunnan ohjaava opettaja
Laskeuduin kesäkuun lopulla Wellingtoniin, jossa oli siihen aikaan talvi. Uuden Seelannin talvi ei ole sama kuin Suomessa, sillä lämmintä oli reilu kymmenen astetta.
Heti laskeutumisen jälkeen menin yöksi hotelliin ja aamulla lähdin hakemaan autoa Jucy -autovuokraamosta. Auto oli matkapaku, jossa oli jääkaappi, grilli ja parisänky. Sillä tavalla matkustaminen on erittäin huokeaa, sillä leirintäalueiden maksut eivät päätä huimaa. Lisäksi muutama yö tuli nukuttua parkkipaikoilla, jolloin maksua ei mennyt laisinkaan.
Uuden Seelannin luonto on aivan mahtava. Hienoa niittyä ja metsää on koko ajan silmin kantamattomiin. Ajoin kohti pohjoista ja kävin Napierissa ja tutustuin Taupo -järven maisemiin. Seuraavana aamuna yritin mennä vaeltamaan Lord of the Rings -elokuvasaagan vuorelle, mutta sää oli niin huono, että haaveeksi jäi. Ehkä joskus toiste pääsen vuorelle.
Taupon jälkeen ajelin jälleen kohti pohjoista ja kävin Hobbitonissa — paikassa, jossa kuvattiin kuuluisat Hobittielokuvat. Maisemat olivat todella hienot ja kaikki näytti erittäin vaikuttavalta. Paikalla on töissä koko ajan puutarhureita ja maisemoijia. Lammen rannalla oleva pubi on todellakin käymisen arvoinen paikka, jos olet Hobittifani.
Viimeisen yön Uuden Seelannin pohjoissaarella vietin hotellissa auton palauttamisen jälkeen ja hyppäsin Aucklandin tornista pelkkä vaijeri niskassa. Lisäksi hyppäsin sillalta benjihypyn ja ikimuistoinen matka vehreällä saarella alkoi olla paketissa.
Vietimme New Yorkissa ystävämme polttareita ja hänelle lähtö oli täysi yllätys. Kävimme hänet 26.12 kotoaan ja veimme Amsterdamin kautta jenkkeihin. Matka oli yhdistetty polttari- ja urheilumatka ja lisäksi vietimme uuden vuoden Ball Dropin merkeissä Times Squarella. Kävimme katsomassa NBA ja NFL pelit. Suunnitelmissa oli myös käydä katsomassa NY Rangersin NHL peli, mutta harmiksemme siellä oli silloin lakko ;(
Tarinan mukaan Usassa kaikki on suurta ja se kyllä pitää paikkansa. Kauppakeskukset ja pilvenpiirtäjät ovat massiivisia ja metroverkosto on todella laaja. Väkivaltaisuuksia on paljon ja poliisi näkyy kaikkialla katukuvassa. Manhattanin kaduilla on helppo suunnistaa, koska kaikki korttelit ovat suorakaiteen muotoisia. Kaikkialla asiakaspalvelijat ovat ystävällisiä ja palvelu pelaa erinomaisesti 🙂
Tv -sarjojen Frendit ja Sinkkuelämää kuvauspaikoiltaWTC-muistolaattaGeorge Washington valvomassa pörssiäLuistelua ManhattanillaMielenkiintoinen kerrostaloNBA-peli BrooklynissäNFL-peli NY Giantsin kotistadionillaBall dropNäkymä hotellin ikkunasta Times Squarella
Elämäni hienoin matkakohde. Saavuin maahan Zimbabwesta autolla ja koin maassa aivan mielettömän hienoja tunteita! Rynkytimme erittäin huonokuntoisen tien päähän, jossa odotti unelmakohde uima-altaineen Zambezi -joen varrella. Katsoimme auringonnousun ja laskun allasbaarissa. Aamulla lähdimme melomaan pitkin jokea. Mukanamme oli paikallisopas, joka tiesi missä virtahevot liikkuisivat. Kun opas havaitsi virtahevon, niin hän huusi ”paddle” jolloin meloimme reippaasti niistä poispäin. Eläimet uivat kahtakymppiä, joten niitä ei kannata jäädä odottamaan. Lähimmillään olimme kymmenen metrin päässä niistä. Iltapäivällä saavuimme majapaikkaamme eli pieneen norsusaareen. Siellä teimme ruoan ja pystytimme maakuoppavessan.
Maavessaa käytettiin niin, että tehtiin tarpeet ja lopuksi poltettiin wc-paperi ja haudattiin tuhkat. Aamuvarhain istuin pöntöllä ja katsoin horisonttiin. Siellä näkyi valtava urosnorsu, joka lepatteli korviaan. Jos norsu kääntää päätä etukenoon ja siirtää korvat vinoon, niin se aikoo hyökätä. Norsu tuli lähemmäksi ja oli noin 50 metrin päässä. Suomeksi rupattelin hälle, että käykö että annat miun rauhassa istua pöntöllä, niin menen takaisin telttaan. Norsu ihmetteli ja tömisteli. Poltin jätöksen ja peitin kuopan. Sen jälkeen kävelin telttaan, jolloin norsu kääntyi poispäin ja pääsin jatkamaan unia.
Toinen majapaikkamme oli aivan mahtavalla paikalla joentörmällä. Katsoimme siellä, aivan keskellä korpea, jalkapallon MM -kisoja televisiosta aurinkopaneelin ja rautahäkkyräantennin avulla.
Kisastudio Zambezi-joen varrella
South Luangwa park
Melonnan jälkeen ajoimme pääkaupunki Lusankaan ostoksille ja sen jälkeen luonnonpuistoon. Sambiassa on useita luonnonpuistoja ja tämä oli erityisen hyvä. Näimme kymmeniä eri eläimiä ja kuulimme oppailta mahtavia tarinoita miten eläimet käyttäytyvät. Hienoimpina kokemuksina öinen ajelu, jossa näin gebardin – leijonien seksiä ja leijonalauman lepohetki ruokailun jälkeen. Oppaat kertoivat, että leijonanaaras yhtyy uroksen kanssa noin vuorokauden ajan niin usein kuin mahdollista. Tämän jälkeen naaras ajaa uroksen tiehensä ja ottaa parikseen laumasta toisen naaraan ja he yhdessä kasvattavat leijonanpentuja. Laumasta eronnut naaras oli pienellä hiekkatiellä uroksen kanssa kun loppulauma oli rannalla sulattelemassa ruokaa – mahtava näky!
Yksi maailman hienoimmista paikoista. Herra Livingstone löysi tämän paikan kauan aikaa sitten ja se todellakin on sanoin kuvaamaton. Henkeä salpaava pauhu kertoo veden voimasta mikä sillä putouksessa on. Noin kilometriä ennen putousta voi ihailla hienoa auringonnousua ja laskua, mutta jos menee liian lähelle putousta, niin virta vie mennessään. Vesistössä on kiva seurata virtahepojen, norsujen ja krokotiilien elämää. Putouksen alueella liikkuu myös villisikoja. Victoria putoukset toimivat myös rajana Sambian ja Zimbabwen välissä. Molempien maiden puolella on järjestetty aktiviteettejä ja poistuimme Sambian puolelle legendaarista rajasiltaa pitkin. Sillan ympäristössä järjestetään benjihyppyjä, gorge swing -hyppyjä, zip line -liukuja ja rafting -koskenlaskua. Hyppäsin gorge swing -hypyn ja se oli ikimuistoinen elämys!
Victoria-putous Zimbabwen puolelta
Kävimme myös norsuajelulla ja osa seurueen matkustajista kävi kävelyttämässä leijonan poikasia ja helikopteriajelulla putousten yllä. Mielenkiintoinen yksityiskohta maassa oli raha. Ennen maassa käytettiin Zimbabwen dollaria, mutta sen arvo oli romahtanut. Ennen muutosta yhdellä eurolla sai 15 triljoonaa paikallista dollaria. Tämän jälkeen maassa alettiin käyttämään US dollareita ja sitä he käyttävät tänäkin päivänä. Zimbabwessa ei virallisesti ollut sotatila, mutta turisteille ei suositeltu sisämaahan ajamista, joten safarikiertue kävi Zimbabwessa vain putousten alueella.
Livingstonen patsas ja gorge swing hyppy
Norsuajelun jälkeen olimme lodgemme edessä lähdössä kävelylle. Porttien ulkopuolelle oli kerääntynyt norsuja koputtelemaan porttia. Olin aivan innoissaan menossa taputtelemaan niitä, kunnes lodgen isäntä sanoi, että ne ovat villejä norsuja eivätkä tykkää taputtelusta. Tästä johtuen tällä alueella tonteilla on metalliportit, etteivät villit norsut kävele pihaan.
Safarikiertueen yksi parhaista maista! Botswana ei ole kovinkaan yleinen turistikohde ja länsimaalaisia turisteja paikalla näkee hyvin vähän. Safariautoissa heitä näkee joka paikassa. Olin maassa vain muutaman päivän, mutta luonto ja ystävälliset ihmiset jäivät mieleen ikimuistoisesti. Tähän tekstiin tekisi mieli liittää kymmeniä valokuvia ja upeita videoita tekstin sijaan. Luonnonvaraiset eläimet paikassa Chobe National Park ovat näkemisen arvoisia! Isoja eläinlaumoja, yksin vaeltavia leijonia, todella paljon erilaisia lintuja ja virtahepojen äännähtelyä lammessa – aivan kuin lapsena koettu hippopeli.
Luonnonpuiston luonnonvaraisia eläimiä omalla maallaan
Botswanalainen ruoka on aivan valtavan hyvää! Kaikki ruoka on lähellä tuotettua, liha on mureaa, kasvikset ja hedelmät ovat lähitilalta ja paikallinen kokki loihtii niistä aivan mielettömiä annoksia. Hinta-laatu -suhde lienee maailman parhaita. Söin Botswanassa mm. villisikaa ja krokotiiliä. Paikalliset kertovat mielellään omasta maastaan ja safareilla olevat oppaat ovat paikanpäällä työnsä oppineita ”guruja”. He viestivät radiopuhelimillaan missä päin eläimiä on ja miten ne käyttäytyvät. Safarit ovat kuin 3D -Avara luonto -kokemuksia. Niihin kokemuksiin ei vaan kyllästy vaan niitä haluaa aina vain lisää. Eläimien tekemisiä on kiva seurata kun he saavat elää vapaasti omalla maallaan eivätkä ne ole häkeissä. Ainoita ongelmia eläimien kanssa tulee silloin, kun ihmiset yrittävät nousta autosta kuvaamaan eläimiä ja menevät liian lähelle heidän reviiriään. Tällöin lähes poikkeuksetta eläin tappaa ihmisen, mutta täysin ymmärrettävästä syystä. Meidän safarin aikana menehtyi yksi turisti, kun hän käveli virtahepolauman ja veden välissä. Virtahepo kokee olonsa uhatuksi ja juoksee ihmisen päälle. Täysin turvallista eläinten seurassa oleminen siis ei ole.
Upea auringon nousu eteläisessä Botswanassa
Saavuimme safarilla Botswanaan Etelä-Afrikasta ja jatkoimme matkaa Zimbabween Victoria -putouksille. Botswana on kauttaaltaan erittäin kaunis maa ja suosittelen lämpimästi sen kiertämistä 🙂
Kaikki alkoi eräänä kauniina syys- lokakuun vaihteessa olleena päivänä, kun matkaa alettiin suunnitella. Aluksi käytiin läpi kaikki halukkaat lähtijät omasta uljaasta koulustamme, Joensuun normaalikoulusta. Kuitenkin vapaita paikkoja oli vielä ylimääräisenä, joten saimme lisävahvistuksia Joensuun yhteiskoulun lukiosta (entisiä norssilaisia kuitenkin).
Lähtö lähestyi ja valmistelut edistyivät samaa vauhtia. Retken vastuuhenkilöksi valittiin ensimmäisen luokka-asteen A -luokan opiskelija Kalle Laakkonen. Sekä valvojiksi lähtivät luokanvalvojamme Hannu Vähäkoski ja Piia Pulkkinen.
Perjantai
Viimein oli lähdön aika. Loppujen lopuksi lähtijöitä oli kertynyt 54 kappaletta. Lähtiessä uuvuttavan kouluviikon jälkeen taivaan täytti täysin Suomen talveen kuulumaton valoilmiö, auringon paiste. Kun Pohjolan matkan charter bussi kurvasi koulun pihaan, innokkaat oppilaat suorastaan kirmasivat varaamaan itselleen paikkoja bussista. Matka taittui nopeasti takapenkissä yhteislauluin ja kuuntelemalla musiikkia, joka ei ollut jokaisen blondin (henkisesti tai fyysisesti) urheiluluokkalaisen mieleen eikä myöskään oman koulun ”Hokivaimojen”. UE Boom –kaiuttimen kantaja sai useita paheksuvia katseita matkan aikana vääränlaisesta musiikkimausta sekä nuotin viereisestä mutta kauniista laulusta. Kahden ja puolen tunnin jälkeen saavuimme viimein perille Vuokatin Aateli –lomakeskukseen. Linja-auto kaarsi sulavasti suurimman mökin, Keisarin eteen.
Päästyämme perille ihmiset pursuivat ulos linja-auton molemmista päistä ja juoksivat varaamaan itselleen nukkumapaikkoja huoneista, joissa olisi mahdollista nukkua oikealla sängyllä. Keisarissa päädyttiin nopeasti tilanteeseen, jossa tajuttiin, että kahdelle vuodesohvalle jouduttaisiin ahtamaan kuusi poikaa yöksi. Tilanne kuitenkin raukesi, kun saunan pukuhuoneesta löytyi yksi lisävuode.
Edes ensimmäisenä iltana ei vältytty tapaturmilta. Harva ehti edes saada petiään kuntoon, kun yksi innokas tankotanssija oli jo pitämässä varpaitaan jääkaapissa (vaikka ulkona oli 40 cm lunta). Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja toteamus, ettei varvas ollut murtunut.
Illanvietto jatkui nauttimalla kylmiä ranskalaisia ja nakin pätkiä, tietenkin ketsupin kera. Maittavan ja ravitsevan illallisen jälkeen pelattiin korttia, biljardia sekä Haastetta. Myös saunassa käytiin, lämpöäkin oli usean tunnin lämmittämisen jälkeen huimat 57 astetta, rohkeimmat kävivät kylmettämässä varpaitaan lumessa, vaikkei sauna ollutkaan lämmin. Illan menot hiipuivat kuitenkin hiljattain, kun kaikki kömpivät viimeistelemään petejään ja käymään yöpuulle.
Yön hiljaisina tunteina vuorokauden vaihteessa osa matkakunnasta keksi ostaa ja käyttää nautintoaineita, vaikka he olivatkin vasta kuusitoista kesäisiä nuorukaisia ja oli kielletty retken säännöissä. On yhäkin tietämätöntä, miten he saivat nämä alkoholipitoiset juomat käsiinsä. Tulevia reissuja varten muistakaa, ettette jätä niitä juomia pöydälle lojumaan ja odottamaan, että joku löytäisi ne. Juomista kiinnijääneille oli uhkauksena reissu ensimmäisellä bussilla kotiin, mikäli eivät myöntäisi tekojaan. Viisaina poikina ja tyttöinä kaikki kuitenkin myönsivät hölmöilynsä, eikä kukaan joutunut lähtemään vielä lauantaina kotiin. Alaikäisinä he joutuivat kuitenkin kertomaan teoistaan vanhemmilleen.
Lauantai
Päivä lähti käyntiin rinnelippujen jaolla kello 9.30 Vuokatin rinteiden juurella olevan suksivuokraamon edustalla. Ennen sitä oli jo ehditty nauttia ravitseva ja terveellinen aamupala, pekonia ja munakasta. Ihmiset hiljattain ilmaantuivat uupuneina nauttimaan ateriaa venäläisen rap musiikin tahtiin. Innokkaana suurin osa lähti hyytävään pakkaseen pois mökin lämpimästä syleilystä. Suksivuokraamolle matkaa oli noin 500 metriä. Vähäkoski tuli väkeä vastaan uljaalla ratsullaan, tšekkiläisellä Skoda Octavia laatuautolla, vuosimallia 2003. Noustuaan mäen huipulle monet näkivät kauniin auringon nousun, mikä oli kirkkaampi kuin usean ensimmäisenvuosiasteen opiskelija tulevaisuus.
Rinteessä ei tarjennut montaa tuntia, mutta sitkeät itä-suomalaiset, kuitenkin kestivät pakkasta kuin tosimiehet, eli valittivat kylmästä, mutteivat tehneet asialle mitään. Usean iloisen lasketun tunnin ja uuden lievän paleltuman jälkeen laskettelijat palasivat saunan lämmitykseen, koska kaikki, jotka osasivat lukea ohjeita, olivat rinteessä. LUMA:laisetkin laskivat lähes koko päivän, mutta aivan eri tavalla.
Jälleenkään ei selvitty ilman reissua Kajaanin keskussairaalaan. Kuin Deja Vu tämäkin tarina toistaa itseään. Eräältä oppilaalta oli mennyt suksisauva posken läpi. Uudelle poskessa olevalle reiälle keksittiin Niksipirkka tasoisia uusia käyttötapoja. Niksejä ei kuitenkaan ehditty kokeilla, sillä Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja muutama tikki paikkaamaan reikää.
Ilta jatkui illallisvarauksella läheisessä Amarillo-ravintolassa, jossa ihmiset tilasivat erilaisia ja erikokoisia annoksia pienistä lasten annoksista aina suuriin pihveihin. Osalle annoksia ei edes saapunut pöytään asti, vaan joutuivat poistumaan ravintolasta yksi huono asiakaspalvelu kokemus rikkaampana. Toiset taas tekivät vähän tuttavuutta paikallisiin päihtyneisiin illanviettäjiin. Joka tapauksessa kaikilla oli enemmän tai vähemmän hauskaa.
Pojat innoissaan testaamassa tyttöjen bikineitä
”Mökille” palattua pääsimme ensimmäistä kertaa oikeasti jopa lämpimään saunaan. Kunhan kaikki olivat hikeentyneet, joko saunassa tai muuten vain toisilleen. Keisarissa sai nauttia mestarillisista pantomiimi esityksistä väen pelatessa Party Haastetta. Väki jopa rauhoittui jossakin vaiheessa yötä, sen jälkeen, kun osa oli menettänyt yöunensa, poikien suorittaman säikyttelyn jälkeen. Varsinaisesti tapahtumat Amarillon jälkeen ovat sunnuntaita, mutta ei takerruta yksityiskohtiin.
Sunnuntai
Muutaman tunnin yöunien jälkeen koitti sunnuntai aamu, matkan viimeinen päivä. Aamu lähti käyntiin katsomalla väsyneenä tosi-tv:tä, Geordie Shorea (koska varmastikaan tarjolla ei olisi ollut mitään parempaakaan katsottavaa). Aamupalan kaikki tekivät itse herättyään eri aikaan, mutta tarjolla oli kuitenkin leipää, kananmunaa ja pekonia. Innokkaimmat laskijat lähtivät aamusta heti vielä pariksi tunniksi palelluttamaan itseään Vuokatin rinteisiin. Muutaman hyisen lasketun tunnin jälkeen oli aika palata takaisin mökille ruuan valmistukseen. Tacoja. Lähes kaikki kantoivat kortensa kekoon ruuanlaitossa. Osa teki jotain oikeasti hyödyllistä ja toiset olivat henkisenä tukena. Kaikki kuitenkin auttoivat syömisessä. Astioiden pikaisen tiskauksen jälkeen oli aika lähteä. Keisarissa oli tungosta, koska kaikki olivat tuoneet tavaransa sinne odottamaan bussi kyytiä takaisin Itä-Suomeen.
Viimein oli paluun aika ja lähes kaikki juoksivat jälleen linja-autoon varaamaan itselleen paraatipaikkoja. Kaikki kuitenkin mahtuivat kyytiin, vaikkei juossutkaan. Matkan kulku oli lähes sama kuin mennessä, kuunneltiin massan mielestä huonoa musiikkia ja laulettiin nuotin molemmilta puolilta mukana. Lisäksi paluu matka huipentui Periscope lähetykseen, mikä keräsi kaikkiaan lähes 300 yksittäistä katsojaa. Parhaimmillaan samanaikaisia katsojia oli 105. Kutsutaan videon lähettäjää, vaikka ”Rääkkylän pojaksi”, jotta suojataan yksityisyyttä. Katsojia saatiin nimeämällä lähetys ”Jos tulee 50 katsojaa Erika näyttää tissit” (todellisuudessa henkilö oli Erik). Vaikka 50 katsojaa tuli useammankin kerran täyteen paljastuksia ei tullut. Hyvä niin, ihan vain yleisen hyvän vuoksi. Suurin osa kiimaisista suomalaisista miehistä pidettiin mukana toistelemalla kerta toisensa jälkeen, että ”Eerika valmistautuu”. Lähetys huipentui siihen, kun Ville Honkanen 1D lukittiin vessaan ja häntä väitettiin Eerikaksi.
Lopulta kuitenkin lähestyimme Joensuuta, aluksi vastaan tuli Juuka, Kolinportti, Kontiolahti sekä viimeisenä Joensuun valot alkoivat jo häämöttää kaukana edessämme. Saavuttuamme koulun pihaan väsyneet oppilaat nousivat kerrankin rauhallisesti linja-autosta. Kaikkia odotti kyyti pimeästä ja hyisestä koulunpihasta kohti kotia. Osalla oli uutisia kerrottavana, päihteiden käytöstä tai loukkaantumisista.
Seuraavana aamuna koulunkäynti jatkui kuitenkin normaalisti ja univelkoja oli hyvä nukkua pois oppitunneilla. Edes Rääkkylän poika ei kuollut kerrottuaan vanhemmilleen juomien käytöstä matkan aikana.
Siteerauksia reissun jälkeisitä keskusteluista
Kiitos kaikille oikein mukavasta ja ryhmähenkeä kohottavasta reissusta. Matka oli sangen onnistunut ja uskon, että me kaikki jätämme Vuokatin haikein, mutta samalla iloisin mielin taaksemme.
Kiitos juu
Plz älkää lisätkö jojellii
Useiden Snapchat nimimerkkien jälkeen: v**** kukaan ei kumminkaan lisää ketään
